Kysymyksiä ilman vastauksia

Kristinuskon keskeisimmät opinkohdat ovat jääneet minulle arvoituksiksi siitä lähtien, kun yritin ensimmäistä kertaa ymmärtää niitä lapsena Pohjanmaalla. Pienessä kaupungissa valtaosa ihmisistä oli ns. tapa-uskovaisia, jos sitäkään ja tämän lisäksi kyseisellä paikkakunnalla oli voimakas vanhoillislestadiolainen vähemmistö. Lestadiolaisia oli sekä koulukavereissa että naapureissa, ja heidän sääntönsä ja käsityksensä uskonnosta erosivat muista kristityistä. Lestadiolaiset lapset saattoivat esimerkiksi kertoa meille, että joudumme helvettiin kun kuuntelimme musiikkia, tai tulla kotiimme katsomaan tv:tä kun ei heillä sitä kotona saanut olla. Tässä nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, että erilaisen katsomuksen omaavia elää rinnakkain, näinhän on monessa paikassa. Ehkäpä kiinnostavimman ja monimutkaisimman tästä suhteesta teki se, että osa seurakunnassa toimivista papeista oli lestadiolaisia. Perus-pappina toimiminen oli siis päivätyö, mutta vakaumukseltaan he kuuluivat lestadiolaiseen yhteisöön, jolla oli oma rukoushuoneensa ja omat rituaalinsa - puhumattakaan siitä pitkästä listasta asioita, jotka heiltä olivat kiellettyjä kun ne meille maallikoille oli sallittu.

Tämän lisäksi löytyi monia pienempiä herätysliikkeitä, joilla oli kaikilla omat opinkappaleensa ainakin jossain määrin. Tämän tarkemmin herätysliikkeitä tuntematta en osaa niiden eroja analysoida, mutta sivustakatsojana olen nähnyt, että ne ovat usein jollain tavalla alueellisia - ihailevat vahvasti esim. Pohjois-Suomessa toiminutta Lestadiusta ja seuraavat hänen opetuksiaan. Tämä tuntui itselleni aina hyvin vieraalta ajatukselta - että olisi kokonainen maailma miljardeine ihmisineen, mutta se ainoa oikea opetus löytyisi sitten vain joltain pienessä maassa, pienellä kielellä toimineelta saarnaajalta. Huomautettaneen tosin, että en ole varma seuraako suurin osa herätysliikkeistä näkemystä, joiden mukaan he ovat ainoita jotka ovat oikeassa. Vanhoillislestadiolaisen lasten näkemys asiasta oli selvä, mutta kerran koulun uskontotunnilla saimme esittää kysymyksiä papille ja yksi näistä kysymyksistä oli pistävän rohkea “uskotteko te vanhoillislestadiolaiset että me muut menemme helvettiin ja jos uskotte, niin miten voit toimia papin ammatissa”. Vastaus tähän ei jäänyt mieleen, muistan vain papin kasvoilla olevan vaivautuneen hymyn ja kiertelevän ja kaartelevan vastaustyylin antamatta selkeää vastausta kysymykseen.

Tällä samalla uskontotunnilla papin eteen pistettiin muitakin vaikeita kysymyksiä - esimerkiksi se kolminaisuusoppi - onko se nyt sitten yksi vai kolme ja miksi se on niin vaikea ymmärtää? Sovituskuolema - mitä se oikein tarkoittaa ja miksi se edes vaadittiin jos Jumala on kaikkivoipa? Epäjohdonmukaisuudet Raamatussa - tarinat profeetoissa vähintäänkin epäprofeetallisissa tilanteissa tai yksinkertaiset asiavirheet esim. tavassa jolla maailman luonti selitetään. Mihinkään näihin kysymyksiin emme saaneet selkeitä vastauksia. Itse asiassa kokemukseni mukaan kristityt eivät yleensä halua keskustella näistä aiheista vaan ne kuitataan “uskon mysteereinä” ja asioina joihin pitäisi vain uskoa ja jos se uskominen on vaikeaa niin Pyhä Henki voi sitten auttaa. Keskustelu, saatikka väittely, aiheesta ei yleensä ole tervetullutta ja se kuitataan turhana.

Suurin osa ihmisistä jättää varmasti näiden kysymysten miettimisen sikseen, koska ne tuntuvat liian epämääräisiltä eikä ole oikein mitään tapaa jolla niihin voisi konkreettisesti tarttua. Tältä sivustolta löytyvä e-kirja onkin tuulahdus raitista ilmaa, jossa jokaiseen näistä opinkappaleista syvennytään sen vaatimalla tavalla käyden tarkasti läpi juuri sen mitä Raamattu näistä aiheista sanoo ja miten historian kuluessa kristinusko on muuttanut suhtautumistaan näihin aiheisiin - ja miten Raamatun ulkopuolisia lähteitä on käytetty opinkappaleiden muodostamisessa. Itselleni tärkeimpiä näistä kristinuskon niin tutusta opinkappaleista - mutta niin vaikeista määritellä - ovat kolminaisuusoppi, sovituskuolema, perisynti, Jumalan Karitsa, Jumalan Poika ja Pyhä Henki. Tämä kirja tarjoaa juuri sen perusteellisen ja avoimen tarkastelun, jota nämä teemat ansaitsevat.